|   ETUSIVU   |   MARKKU TANO   |   KOLI-KIRJA   |   TUOTTEET   |   KUVA-ARKISTO   |   YHTEYSTIEDOT   |   LINKIT   |

Markku Tano
Luontokuvaaja

Häränsilmänkatu 10 B 4, 33300 TAMPERE
Puh. 040-5233 625
markku.tano@maisema.fi


  Merkittäviä kuvauskohteita:

  • Suomalainen maisema
  • Kansallispuistot
  • Metsät
  • Järvet
  • Pohjois-Karjala
  • Venäjän Karjala
  • Saimaa
  • Kuusamo
  • Lappi
  • Retkeily
  • Jää

  Luontomies pienestä pitäen



Neitoperhonen



Ensimmäisen luontoharrastukseni löysin jo kansakoulun alaluokilla ollessani. Perhosten keräilystä tämä innostus luontoon alkoi. Oli jännittävää jahdata tien varren kukkapuskista keisarinviittaa. Aina se kuitenkin oli minua nopeampi, enkä sitä koskaan haaviini saanut. Pian muutimme toiselle paikkakunnalle eikä siellä enää ollut keisarinviittoja, mutta kiinnostus luontoon oli syttynyt. 70 -luvun alkuvuosina perhostelu vaihtui lintuharrastukseksi. Oriveden yhteiskoulun luontokerhossa tapasin paljon samanhenkistä porukkaa. Toimitin kerholehteä, pidettiin kokouksia, retkeiltiin, laskettiin talvilintuja, seurattin kevätmuuttoa ja kesällä tein pönttölintututkimusta, jonka tiimoilta sain rengastusluvankin. Joskus kai haaveilin tutkijan urastakin, mutta luovuin ajatuksesta kun arvelin siinä olevan liikaa paperihommia. Viihdyin paremmin luonnossa vapaan taivaan alla. Menin kesätöihin metsähallitukselle ja hakeuduin lopulta metsäalalle. Kiikarin lisäksi retkivarusteisiin oli tullut mukaan myös kamera. Aluksi se oli vain muistokuvien ottamista varten, mutta varsin pian tiesin tarvitsevani myös järjestelmäkameran, jonka sain hankituksi 1977. Sen myötä innostus lintuharrastukseen alkoi hiipua ja luontokuvaus tuli tilalle. Kuvauskohteikseni valikoituivat kumma kyllä lintujen sijasta maisemat, kasvit ja lähikuvat. Ne olivat helpommin tavoitettavissa lyhyellä objektiivilla, pitkää telettä kun ei vielä silloin ollutkaan.


  Karjalaan vapautta etsimään


Valmistuttuani 1979 metsätyönjohtajaksi, minulla oli mahdollisuus vaihtaa paikkakuntaa. Orivesi oli mielestäni silloin jo Ruuhka-Suomea. Halusin sinne, missä on erämaita, vapautta liikkua ja paljon hyviä teltan paikkoja. Pommitin hakupapereillani Itä-Suomea ja sain paikan Tuupovaarasta 1980. Muutettuani Pohjois-Karjalaan olivat ympärilläni uudet mielenkiintoiset maisemat. Hoitelin leipätyötäni aluksi suurellakin mielenkiinnolla. Oli hienoa nähdä työnsä tuloksia. Mutta sitten tulivat 1980 luvun loppupuolen lamaan johtaneet ”hullut vuodet”. Siihen ajatusmaailmaan olin liian vihreä. ”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” -mentaliteetti oli tullut selväksi. Aloin voida huonosti. Jonain elokuisena iltana, istuessani myöhään nuotiolla yhdellä Koitereen ihanista hiekkarannoista, sain vihdoin tehdyksi itselleni hyvin tärkeän päätöksen: Työnjohtajan hommasta on hankkiuduttava eroon.

Alkuvuodesta 1987 jäin vapaaksi luontokuvaajaksi. Perustimme kaverin kanssa pienen valokuvausliikkeen, jonka turvin tulin toimeen pari ensimmäistä vuotta. Muutto Lieksaan syksyllä 1989 toi lähelleni niin monta hienoa kuvauskohdetta, että uskalsin keskittyä luontokuvaukseen.

Luotan hyvin pitkälti siihen ajatukseen, että sitä työtä, jota eniten rakastaa, osaa myös parhaiten tehdä. Motivaatio on paras kannustin. Työ on tekijäänsä neuvonut ja onnikin ollut ahkeran apuna. Luontokuvaushan on hyvin käytännönläheistä, sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä vaativaa työtä. Kiire ei tässä lajissa lisää tulosta, usein päinvastoin huonontaa. Vauhti ei ole kova mutta eteenpäin mennään. Luonteeltani olen kait sellainen pitkän matkan hiihtäjä, jonka mottona että ”mieluummin aina umpihankeen”. No, siitä se luonne tasoittuu kun ikää tulee. Nykyään joskus jo toivoo latuakin. Ainakin viimeiset kolme vuotta kestänyt digiaika on ollut sellaista rämpimistä että ei pahemmasta väliä. Ilman poikani Petrin apua en olisi selvinnyt.


  Seitsemäntoista ihanaa vuotta – diakuvausajan historia kohdaltani lyhyesti



Jääluolat, Tuupovaaran Kotajoki


Jääkukkia



Luontokuvausurani vuonna 1987 alkoi onnellisissa merkeissä. Oltuani vasta kuukauden freelancerina, löysin Tuupovaaran Kotajoesta ihmeelliset jääluolat. Kerkisin kuvata ne juuri ennen niiden sulamista ja tein kuvista diaohjelman, jota sitten seuraavana kesänä esitin Korpiselkätalolla turisteille. Sattui joukkoon myös toimittaja Holvas ja niinpä kuvat julkaistiin näyttävästi Seura-lehdessä elokuussa 1988. Pääsin heti julkisuuteen luontokuvaajana. Samana vuonna valmistui myös Petkeljärven kansallispuistosta tekemämme multivisio ohjelma, jota esitettiin peräti 15 vuoden ajan. Ilomantsin Koitajoen varressa olevan Niemipuron kämpän ikkunasta olin kerran saanut hienon kuvan jääkukista, joihin heijastui pöydällä olevan kynttilän valo. Niinpä päätin seuraavana talvena 1989 keskittyä jääkukkiin. Mietin kyllä, että näinköhän sitä saa kylähullun maineen heti alkajaisiksi, kun pakkaspäivinä kuljettiin talosta taloon pyydellen lupaa saada vähän tutkia porstuita ja ulkorakennuksia: Haluttais kuvata jääkukkia. Yksin moinen homma olis varmaan jäänyt tekemättä, mutta kun kaverina oli Suhosen Sulo, joka ei turhia ujostellut, niin kuvathan tuli otettua. Onnistuin saamaan mielestäni hyvän kuvasarjan, jonka sitten laitoin kokeeksi Vuoden luontokuvakilpailuun 1990. Enpähän ollut uskoa korviani, kun Hautalan Hannu soitti eräänä pimeänä talvi-iltana, onnitteli kilpailuvoitosta ja tiedusteli voisinko tulla pokkaamaan palkintoa Finlandia talolle. Enpä tainnut kieltäytyä.

Olin juuri muuttanut Lieksaan, joten kylläpä sattui tuo kilpailuvoitto hyvään saumaan. Sanomalehti Karjalainen noteerasi sen koko sivun jutulla. Tiesivät nyt ainakin että olin olemassa. Ja kun nostetta oli, tein kuvista tietysti näyttelyn. Kaikki tapahtui silloin alkuaikoina kuin itsestään. Ei siinä tarvinnut paljon tuumailla. Kesällä 1990 olin panoraamavalokuvauksen kurssilla Kuusamossa. Innostuin ja jo syksyllä sain hankituksi rullafilmikoon panoraamakameran Fuji G617. Se tiesi keskittymistä maisemakuvaukseen. Piilokojukuvaus ei tuntunut oikealta lajilta minulle.

Kesällä 1991 kuvasin Ruunaan retkeilyalueesta kertovaa multivisiota (valmistui 1992). Lamavuodet painoivat päälle ja raha oli tiukalla. Yritin olla aktiivisesti esillä pitämällä mm. näyttelyitä. Elokuussa 1992 kävin ensi kerran kuvausreissulla Venäjällä Aunuksen karjalassa ja Kisissä. Kaikki se vanhakantainen, luontaistalouteen pitkälti vielä perustuva elämäntapa ja aitous tekivät minuun suuren vaikutuksen. Sinne oli päästävä uudelleen. Toive toteutuikin ruhtinaallisesti jo seuraavana kesänä 1993, kun teimme Petri Niikon ja parin muun kanssa kolmen viikon seikkailun Vienan kyliin. Unohtumattomia olivat kokemukset mm. Paanajärven kylästä. Siellä tunsi elävänsä täysillä siinä hetkessä ja maailmassa, jota ei kohta enää olisi. Ja kun olin vauhtiin päässyt, niin anti mennä.


Siperian ihmisiä

Elokuussa olin Seura-lehden kuvaajana kuukauden pituisella Siperian matkalla, jolla kävimme äärimmäisessä idässä aina Beringin salmella saakka.

Ai mitäkö Siperia opetti? No se yhteiskuntajärjestelmä avautui vasta siellä. On sitä vähän helpompi ymmärtää, kun on nähnyt mistä moni asia juontaa juurensa ja paremmin osaa kotioloja arvostaa. Reissusta saamillani rahoilla sain hankituksi uuden Nikon autofokus kamerakaluston ja pääsin taas ajan tasalle.

Jääluolat multivisio esitettiin TV-2:ssa kevättalvella 1994 ja kesällä tein käsikirjoituksen Lieksaa esittelevään dokumenttiohjelmaan, joka tuli myös TV:stä. Kesällä 1995 käytiin taas verestämässä Vienan muistoja ja katsomassa uusia paikkoja. Muuten kuvaukset keskittyivät Kolille, koska olin päättänyt tehdä Kolista panoraamamultivision. Hanke vaan eteni kovin verkkaisesti. Diaduplikointi-panorointilaitekin piti rakentaa itse, koska kalliita panorointeja ei ollut vara teettää muilla. Myös esityskaluston hankkiminen kesti useita vuosia. Kevättalvella 1996 tein kuitenkin jo ohjelmointia ja kesällä kuvasin ahkerasti puuttuvia aiheita Kolilla. Huhtikuussa 1997 ostin vihdoin GSM kännykän. Siihen asti oli ollut vain ARP, sen kun tiesi toimivan myös erämaissa. Kesällä veri veti taas Vienan-Karjalaan ja syksyllä vielä uusi reissu Paanajärvelle. Maaliskuulle 1998 on kirjattu ensimmäinen panoraamamultivisio esitykseni yleisölle Lieksan kulttuurikeskuksessa. Koli multivisio oli siis vihdoin esityskunnossa. Viikkoa aikaisemmin oli saatu äänipuoli miksattua Helsingissä yhteistyössä Smile Audiovisual Oy:n kanssa. Kesäkuussa esitin ohjelman Joensuussa Carelicumin avajaisissa. Elokuussa taas Vienan retki ja syyskuussa ruskaretkellä Kuusamossa ja Lapissa. Sinne sain hyvin tärkeän tiedon: Multivisioni oli ostettu Kolille valmistuvaan luontokeskukseen. Rahatilanne oli taas kunnossa pitkäksi aikaa. Lokakuussa Auli Virkkunen tuli töihin puoleksi vuodeksi ja sain arkistointini aikalailla kuntoon. Kuusimetrisen valkokankaan teko panoraamaesityksiä varten siinä sivuhommina. Vuoden perhoskuvakilpailun voittokin tulla tupsahti.

Maaliskuussa 1999 multivisioesitys Helsingissä Oopperatalolla luontokuvaillassa ja Joensuun Carelia salissa PKO:n 80 -vuotis juhlissa. Kesäkuussa Tolvajärven melontaretki Venäjän Karjalassa. Heinäkuussa 1999 sain Lappeenrannan Media Message -tapahtumassa Vuoden kuvaaja erikoispalkinnon multivisioiden kuvituksesta. Syksyllä Kuusamossa ja Pyhätunturilla ruskaa kuvaamassa. Lokakuun alussa ostin Toyota Hiluxin ja alkoi uusi aikakausi: Nyt voin yöpyä mukavasti autossa tarvitsematta etsiä teltan paikkaa. Reissuuminen helpottui kovasti.


Ukko-Koli, Lieksa

Vuosituhat vaihtui Helsingissä hotelli Tornissa – tietysti kuvaten. Kevättalvella 2000 opiskelin tietokoneen käyttöä aikuisopiston kurssilla. Maaliskuun lopussa asennettiin Koli panoraamamultivisio luontokeskus Ukkoon, missä sen ovat nähneet jo kymmenet tuhannet katsojat. Pidän multsaria tähän astisen kuvaajaurani päätyönä ja olen onnellinen siitä, että lähes kymmenen vuoden työ ajatuksesta valmiiksi ohjelmaksi sai arvoisensa puitteet. Yleisöltä saatu palaute on ollut ylitsevuotavan positiivista. Erikoista oli se, että tätä asiaa media ei noteerannut juuri mitenkään. Olisiko pitänyt järjestää näyttävä julkistustilaisuus shampanjamaljoineen ja arvovaltaiset puitteet. Tämän rinnalla mitättömistä kilpailuvoitoista ovat sitten kiinnostuneita. Heinäkuussa sain hankituksi uuden panoraamakameran 180 millin objektiivilla varustettuna. Silloin oli vielä uskoa diakuvaukseen. Elokuussa tuli uusi aluevaltaus: Tein ensimmäisen kuvausretkeni Pihlajavedelle, missä liikuin tutulla moottorikanootillani ja yövyin teltassa. Voi miten ihana saaristo siellä onkaan ja niin paljon vapaita rantoja. Elokuun lopulla Paanajärvelle, Muurmanskin tietä Alakurttiin ja Kutsan Jäniskönkäällä, Nivajärvellä ja Hirveäkalliolla käynti kadonnutta Karjalaa etsimässä. Syyskuussa Koli multsari Kuusamon luontokuvatapahtumassa. Sieltä Pallakselle, Korouomaan ja takaisin Kuusamoon missä esitysvälineet jemmassa. Olen aina pyrkinyt niputtamaan asioita, jotta tulisi mahdollisimman vähän ajokilometrejä. Lieksan taidepalkinto 2000 myönnettiin lokakuussa ”pohjoiskarjalaisen luonnon ja kulttuurimaiseman taidokkaasta kuvaamisesta”.


Paanajärvi


Pihlajavesi, Saimaa

Helmikuulla 2001 käytiin Paanajärvellä. Halusin nähdä miten siellä talvella eletään ja tullaan toimeen. Huopikkaissa näytti pärjäävän. Vähemmän kiireisiä ovat kuin meikäläiset. Koli -kansallismaisema näyttelyn pystytys Carelicumiin toukokuussa. Vuoden luontokuvakilpailun toinen palkinto Sommittelu ja muoto -sarjassa osui kohdalleni myös 2001. Edelleen samana vuonna ilmestyi Ruunaan koskikuvastani painettu postimerkki. Se valittiin yleisöäänestyksellä ensin Suomen kauneimmaksi ja myöhemmin Ranskassa pidetyssä kilpaikussa vielä maailman kauneimmaksi kyseisenä vuonna. Merkin suunnitteli Kaisu Klemetti. Peräti neljä kuvausretkeä Saimaalle kesän aikana. Olen siihen nykyään yhtä hulluna kuin aikoinaan Koitereeseen. Siellä jos missä voi kokea kesän hienoimmat hetket: valo, lämpö, kesäyön tunnelmat tai päivän autereinen sini ja elokuun kuunsillat. Tutkimusmatkailla saarisokkeloissa etsien kuvakulmia kuin aarretta. Ja kun alkaa väsyttää, niin pysähtyä rantakalliolle, laittaa sapuska retkikeittimellä, sen päälle torkahtaa silokallion kainalossa. Herätä, pulahtaa uimaan ja keitellä kahvit. Tuumailla kartalta reittiä eteenpäin. Illalla katsella sopiva telttapaikka ja jäädä yöksi. Syksyllä tein vielä kolmen viikon hienon ruskamatkan Martimoaavalle, Pallakselle ja Lemmenjoelle. Yksin. Marrakuussa tuli Anneli Tempakan radiohaastattelu. Lieksan yrittäjät ry valitsi Vuoden lieksalaiseksi 2001 ”kiitoksiksi erinomaisista saavutuksistasi joilla olet tehnyt kotikaupunkiamme Lieksaa tunnetuksi maailmalla”. Riisitunturille vielä joulukuun lopussa Petrin kanssa kaamosvaloja metsästämään.

2002 vuoden alussa Suomi siirtyi euroaikaan. Luontokuvaajien talvipäivillä Kiljavalla helmikuussa Lauri Sippu pisti porukan hiljaiseksi uudella digitekniikalla. Vasta silloin myönsin itselleni, että mukaan on lähdettävä. Kesällä useampi matka Saimaalle. Metsähallitus oli tilannut Petkeljärven multivision uusinnan ja syyskesä meni pitkälti sitä kuvatessa. Lokakuussa kävin näyttämässä Koli multsarin Oulussa ja panoraamakuvia ison kankaan kanssa. Lokakuussa käytiin Kokkosen ja Pihlatien kanssa esittelemässä Pohjois-Karjalan luontokirjahanketta ympäristökeskukselle.

Helmikuussa 2003 poikani Petri kokosi minulle tietokoneen. Petkeljävi multivision luovutus toukokuussa. Kesäkuussa Brändössä tutustumassa saaristomaisemiin. Löytyi jotain samanlaista kuin on Karjalassa. Sitä kaunista pienimuotoisuutta, luikertelevia teitä ja pikku mökkejä peltotilkkuineen. Heinäkuun alussa täydellisenä vastakohtana ihmettelemässä Pietarin miljoonakaupungin historiallista loistoa ja palatseja. Vaihtelu virkistää. Luontokirjakuvauksia aloittelin kesällä, tosin vähän innottomasti kun ei ollut digikameraa. Syksyn huikea ruskavaellus Kevon reitillä olikin sitten viimeinen pitkä kuvausreissuni filmikaluston kanssa.


  Pakko hypätä digiaikaan



Pohjois-Karjalan luontokirja

Sitä kun ei halua pudota kelkasta. Niinpä minäkin annoin lopulta periksi ja joulukuussa 2003 siirryin Canon 10D kameran myötä digiaikaan. Mutta ajoitus oli virhe, tiedän sen nyt jälkeenpäin. Olisi pitänyt vieläkin lykätä pari vuotta ja kuvata filmillä. Ohjelmat ja laitteet olivat silloin täysin raakileita. Niitä on joutunut uusimaan jatkuvasti, kun puolen vuoden välein pukkaa uutta, tehokkaampaa ja parempaa tilalle.

Vuonna 2004 aikaa kului paljon tietokonehommien opiskelussa ja luontokirjakuvien kuvaamisessa. Toukokuussa kuitenkin valkovuokkoretki Tammisaareen ja Ruissaloon. Kesän kuvaukset keskittyivät Pohjois-Karjalan luontokohteisiin kirjahankkeen tiimoilta. Syyskuussa Nikon skannerin osto, säätö ja käyttöönoton opiskelu. Koli multivisio esitys Viitasaarella lokakuussa. Loppuvuodesta kirjakuvien valintaa ja kirjan suunnittelua.



Geirangerin vuono, Norja

Alkuvuodesta 2005 luontokirjan taiton hiomista ja isojen kuvien käsittely. Koli multivision esitys luontokuvaillassa Tampereella helmikuussa. Maalis-huhtikuussa Koli multsarin duplikaattisarjan uusiminen luontokeskus Ukkoon. Huhtikuussa Pohjois-Karjalan luontokirja tuli painosta ja julkistamistilaisuus pidettiin 25.4. Kameraksi vaihtui EOS-20D. Toukokuussa Virossa kuvaamassa hanhia ja näyttelyn pystytys Kolille. Kesäkuussa tutustuminen Repoveden ja Tammisaaren kansallispuistoihin. Heinäkuussa kolmen viikon reissu Ahvenanmaan kautta Etelä- ja Keski-Norjaan. Johan löytyi unelmien maisemat. Voi hurja miten paljon sitä maiseman ihanuutta ja hurjuutta on mahdutettu yhteen maahan. Syksyllä ensi kertaa vaelluksella UKK-puistossa ja Sompiolla. Olin ennakkoluuloisesti pitänyt Saariselkää näihin asti sellaisena turistirysänä missä minua ei tarvita. Mutta kun nostaa rinkan selkäänsä ja käpöttelee kymmenen kilsaa tieltä poispäin tunturimaahan, niin johan saa olla rauhassa. Ja jos siellä sitten kenet tavoitat juttusille, niin ylen mukavaa porukkaa ovat.

Kevättalvella 2006 pääasiassa kuvankäsittelyä. Maaliskuussa kameraksi EOS-5D. Keväällä pitkästä aikaa teerensoitimella, kun löytyi hyvä paikka. Parhaimmillaan jopa 70 teertä. Olipa taas heino kokemus, vaikka enhän minä mikään lintukuvaaja olekaan. Kesällä Isojärven kansallispuistossa, edellisestä retkestä alueelle olikin jo kulahtanut kolmekymmentä vuotta. Kökariin tutustumassa heinäkuussa ja samoin Solovetskin luostariin Vienanmerellä. Elokuussa taas tutkimusmatkailemaan Pihlajavedelle. Syksyllä Kuusamon Nature Photossa ensimmäinen digitaalinen kuvaesitykseni – panoraamoja tietenkin, minkä jälkeen kuvaamassa Kitkajoella. Seuraava talvi kului pääasiassa digiarkiston luomisessa.

2007 Rullafilmiskannerin uusiminen taas, malli on nyt Epson V750 pro. Luulenpa että nyt on syytä jarrutella reissuamista, kuvankäsittelyäkin on jo rästissä kovasti. Laskin että tähän mennessä (huhtikuu 2007) on neljän vuoden aikana mennyt rahaa tietokonehankintoihin lähes 20.000 euroa. Siinä summassa eivät vielä ole mukana kamerat eikä digiprojektori. Työpöytä alkaa olla nyt jotakuinkin kunnossa ja ohjelmat käyttökelpoisia ja toimivia. Tosin seuraavaksi pitäisi uusia tulostin.

Talvi oli leuto ja vain vähän kuvauskelejä, mutta kuvankäsittelyä ja kuvien skannaamista nettiin kyllä riittää. Kesällä muutamia kanoottiretkiä mm. Suomujärvelle, Kesonsuolle, Koitajoelle ja Leinosen Antin kutsumana Lentualle. Hienoja paikkoja kaikki ja omalla tavallaan ainutlaatuisia, kuten Porin Yyterinkin hiekkadyynimaisemat, joihin tutustuin heinäkuussa. Tapahtuipa viellä sellainenkin ihme, että minä -vanha metsänpeikko - löysin päivänsäteeni, ja kihlauduin kesällä Marjan kanssa päivämäärällä 070707. Tämä tietää entistä enemmän asustelua Tampereen puolessa. Syyskuussa olimme ruskaretkellä Korouomassa, Kuusamossa ja Julmalla-Ölkyllä. Vuoden suurin rutistuskin valmistui lopulta, kun 24. syyskuuta avattiin nettisivuni kuva-arkistoineen osoitteessa maisema.fi. Loppuvuoden rönttäkelit pitivätkin kuvvoojan näytön ääressä. Nettikuvia pitäisi saada vielä paljon lisää.


Kilpisjärvi, kolmen valtakunnan rajapyykki

2008 Keskitalvesta ei tietoakaan, pelkkää kaamosta ja vesisadetta lähes koko tammikuu, mutta kuvien tekoa riittää. Helmikuun lopulla tuli tieto apurahan saannista Koli kirja hankkeeseen. Tietokoneen uusiminen huhtikuussa, entinen oli jo käynyt hitaaksi yhä suurenevia kuvatiedostoja käsitellessä. Toukokuun alussa valkovuokkoretki Ruissaloon. Kuun puolivälissä asuntovaunun siirto Kolille, missä se toimi koko kesän Koli kirja kuvausten tukikohtana. Syyskuussa tehtiin kahden viikon kuvausretki Ylläkselle ja Kilpisjärvelle. Loppuvuosi kuluikin sitten kesän kuvasaldoa katsastaessa ja kirjakuvien valinnassa ja tietenkin kaikkien muiden juoksevien asioiden kuten kuvamyynnin hoidossa.


Koli-kansallismaisema -kirja
Katso kirjan sivut tästä



Seitsemisen kansallispuisto
2009 Vuosi vaihdettiin Levillä. Olipahan paikka muuttunut paljon siitä kun viimeksikävin. Tammi – helmikuu kirjakuvien skannausta, valintaa ja käsittelyä. Maaliskuussa tekstien kirjoittelua. Huhtikuussa piipahdettiin Tallinnassa. Aika muuttuu sielläkin, pilvenpiirtäjiä rakennetaan ja vanha saa väistyä uuden tieltä. Toukokuussa alkoi Koli kirjan taitto. Laukaaseen muutaman päivän kuvausmatka. Kesäkuun lopussa risteily Laatokalle ja Ääniselle. Halusin vielä kerran nähdä Kizin puukirkot ja rakennukset ja tutustua Syväriläisen luostariin. Vanhassa Valamossakin taas piipahdettiin. Kesäkuukaudet menivät kirjanteon merkeissä. Elokuussa kuitenkin Marjan kanssa viikon kuvausretki Turun saaristoon. Siellä on uusia mielenkiintoisia asioita odottamassa, jos tämä elämä nyt tänne E-Suomeen asettuu. Lokakuussa uuden verkkoaseman käyttöönotto. Muistinpuute on taas pitkäksi aikaa ohi. Maailman suurin risteilyalus Oasis of the Seas lähti hienojen kuvaussäiden vallitessa ja ohitti aamutuimaan Ruissalon niemen kärjen. Marraskuun lopussa Koli kirjan paino ja joulukuun alussa julkistaminen. Sen jälkeen onkin sitten askaretta riittänyt myyntityön kanssa.

2010 Pitkästä aikaa kunnon talvi, ja mitkä kuurat tammikuussa! Viikkotolkulla aivan tyyntä ja joka paikassa mahtavat kuurat. Enpä ole moista ennen nähnyt. Etelä-Suomessakin saatiin nyt nauttia talvesta oikein kunnolla. Jopa tykkymetsää löytyi niinkin etelästä kuin Seitsemisen kansallispuiston korkeudelta. Kirjamyynti on lähtenyt käyntiin lupaavasti. Maaliskuussa kuvia Leuku kuvatoimistoon. Huhtikuussa Suomen Ammattiluontokuvaajien koulutus- ja kuvausmatka Utön saarelle jäidenlähdön aikaan. Hieno tutustumisreissu tähän minulle vielä vieraaseen merelliseen ympäristöön. Auton vaihtokin pitkästä aikaa, edellisellä ajoinkin jo kymmenen vuotta. Kaikenlaista laittamista tässä uudessa, jotta saa taas toimivan kuvaus- ja yöpymistarpeita ajatellen. Kameran vaihto myös – uusi runko nyt 5D Mark II. Pitkä viileä kevät muuttui kertarysäyksellä 12. toukokuuta kesäksi – jopa helteeksi. Edellisenä päivänä erikoinen kevään ensimmäinen pääskyhavainto Hämeenkyröstä: noin 200 yksilöä parveilemassa veden yllä.

© Markku Tano